Arkisto: syyskuu 2015

Yksi ongelmanratkaisun keskeisimpiä kysymyksiä on priorisoiminen. Ongelmia on aina enemmän kuin resursseja niiden ratkaisemiseen. Priorisoimiseen ei ole yksiselitteistä kaavaa, mutta hyviä periaatteita on. Ei tarvitse olla suuri ajattelija todetakseen, että kannattaa keskittyä merkittäviin ongelmiin, niihin jotka ovat ratkaistavissa helposti, nopeasti ja pienin kustannuksin. Resursseja ei kannata tuhlata ongelmiin, joilla on toiminnan tavoitteen kannalta pieni merkitys tai ongelmiin, joiden ratkeaminen on hyvin epätodennäköistä.

Vaikka edellinen kappale saattaakin poikia ”Mister Obvious 2015” -tittelin, heitän lisää löylyä kiukaalle: ei kannata yrittää ratkaista ongelmaa, jota ei ole olemassa. Esimerkkejä tällaisista ongelmista löytyy, kun selailet puhelimeesi tarjolla olevia sovelluksia tai katsele minkälaisten ideoiden varaan start up –yrityksiä on perustettu. Jokaista jollakin tavalla järjellistä palvelua kohden löytyy moninkertainen määrä viritelmiä, joita kehittäessä on unohdettu pysähtyä miettimään mitä ongelmaa ollaan ratkaisemassa.

Yksi tällainen viritelmä löytyy lähimarkettini kasvisosastolta. Kauppiaani on hiljattain hankkinut hienon konenäkövaa’an, joka arvaa automaattisesti mitä olen punnitsemassa. Mitä vikaa olikaan perinteisessä kasvisvaa’assa? Kun halusin ostaa kolme kurkkua, katsoin hyllyn yläpuolelta kurkun numerokoodin, kävelin puntarin ääreen, asettelin kurkun kerralla puntarille ja painoin numeroa 105.

Kauppiaan uusi laite ei luota täysin omaan konenäkökykyynsä, vaan se antaa minulle useamman ehdotuksen tuotteesta. Saan kertoa ensin olenko punnitsemassa kurkkuja, maustekurkkuja, kesäkurpitsoja, tilliä vai jotakin muuta. Kun kerron että kurkkuja, saan vielä kertoa onko kyseessä kotimainen kurkku, luomukurkku vai ulkomainen kurkku. Joudun tietysti toistamaan samat valinnat jokaisen kurkun kohdalla. Tuskaisinta on, kun yritän punnita munakoisoa, jota laite ehdottaa joko avokadoksi, banaaniksi, päärynäksi tai tummaksi luumuksi. Painan nappia ”Eikö tuotetta löydy? Paina tästä”. Saan yhdeksän vaihtoehtoa, joista valitsen että haluamani tuotteen koodi on välillä 100 – 115. Sen jälkeen saan uuden valikon, josta löydän etsimäni – ”112 – Munakoiso”. Siinä missä perinteisellä laitteella selvisin yhdellä napin painalluksella, joudun nyt tekemään kolme valintaa ja siitä huolimatta minun pitää tietää munakoison tuotekoodi.

Suosittelenkin kauppiaalleni, että seuraavan kerran kun joku ehdottaa, että vaikeutetaanpa taas asiakkaiden elämää, niin tähän ei suostuta. Ja jos punnitsemista halutaan helpotta, voi mallia ottaa vaikka Lidlistä – siellä asiakkaan ei tarvitse punnita mitään.

Siis mieti ensin mitä ongelmaa olet ratkaisemassa ja vasta sen jälkeen miten se kannattaa ratkaista. Älä korjaa sellaista joka ei ole rikki! Tee jotain hyödyllistä.

-Niko